Asunto ensin

Asunto ensin on suomalaista asunnottomuustyötä ohjaava periaate, toimintamalli ja ajattelutapa.^[1]

Asunto ensin -periaatetta ohjaa ajatus, että asunto on osa ihmisoikeuksia ja ihmisen perusoikeus. Asunto ensin -mallissa kaikki asunnottomuutta kokevien ihmisten eteen tehtävä työ lähtee siitä, että ensimmäinen ihmiselle tarjottava tuki on oma asunto.^[1]

Asunto ensin -malli eroaa asunnottomuustyössä aiemmin käytössä olleesta periaatteesta, jossa asunnottomuutta kokevan ihmisen piti kuntoutua esimerkiksi päihdeongelmasta ennen oman asunnon saamista. Tätä mallia kutsutaan portaittaiseksi malliksi. Portaittaiseen malliin liittyy ongelmia, sillä monesti portaalta toiselle siirtyminen ei onnistu ja asunnottomuutta kokevat jumiutuvat esimerkiksi väliaikaisiin asumisratkaisuihin. ^[2]

Portaittainen asuttamismalli vaatii usein raittiutta, hoitoon sitoutumista sekä itsenäiseen elämään vaadittavia taitoja ennen oman asunnon saamista. Portaittaisessa mallissa ei usein kyetä täyttämään näitä vaatimuksia ja palveluiden käyttäjät tulevat häädetyksi asunnoistaan. Asunto ensin mallissa uskotaan, että asunnon saaminen edesauttaa muiden terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemista. ^[2]

Asunto ensin -mallin tärkein tavoite on asumisen jatkuvuuden turvaaminen. Asunnon lisäksi malliin kuuluu tukipalveluiden tarjoaminen. Tukipalveluiden rooli on keskeinen mallin onnistumisen kannalta. Asumisen turvaamisen lisäksi Asunto ensin -mallin tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, sosiaalisten tukiverkostojen ja yhteisöön integroitumisen tukeminen sekä mielekkääseen toimintaan osallistuminen. Palveluja toteuttavat moniammatilliset tiimit.^[3]

1. ↑ ^{a b} Asunnottomuus Suomessa Y-Säätiö. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
2. ↑ ^{a b} Asunto ensin Asunto Ensin. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
3. ↑ Pleace, Nicholas: Asunto ensin -opas Eurooppa, s. 41. 2016 FEANTSA, Bryssel, 2016.